*

Matti Villikari

Mihin suuvaltoja tarvitaan?

  • Venäjän liittovaltio
    Venäjän liittovaltio
  • Euroopan Unionin kansallisvaltiot (pl. Iso-Britannia)
    Euroopan Unionin kansallisvaltiot (pl. Iso-Britannia)
  • USA:n osavaltiot
    USA:n osavaltiot
  • Kiinan hallinnolliset alueet
    Kiinan hallinnolliset alueet

Suomen ulkoministeri Alexander Stubb piti Carnegie Endowmentin koolle kutsumassa tilaisuudessa 18.7.2008.  puheen https://

Kannattaa huomata, että silloin ei vielä tiedetty mitään Venäjän toimista Georgiassa eikä Ukrainassa. Venäjä hyökkäsi Georgiaan vasta elokuussa 2008.

Mitä Stubb tuossa puheessaan todellisuudessa sanoi?  Hän kannatti sitä, että EUsta pitäisi muodostaa "superpower", suurvalta.  Ilman yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tämä ei onnistu.   Stubb ei sanonut, että hän kannattaa kansallisvaltioiden lopettamista.  Sanatarkasti hän sanoi: ”valitettavasti kansainvälinen järjestelmä perustuu edelleen valtioihin, nimittäin kansallisvaltioihin ja koska EU ei ole valtio, se ei voi olla suurvalta.”

EU:n suhtautuminen Venäjään,  Georgian ja Ukrainan tapahtumien jälkeen, osoittaa Stubbin olleen oikeassa.  Venäjä vähät välittää hajanaisesta ja riitelevästä EU:sta.  Putinin tavoitteena on lyödä kiilaa EU:n jäsenmaiden väliin niin paljon kuin mahdollista.  Tähän asti EU:n Natoon kuuluvat jäsenvaltiot ovat saaneet turvallisuutensa Yhdysvaltain takaamana ja kustantamana.  Nyt kun USA:n uusi presidentti on puhunut jäsenten ”omavastuusta” alkaa kuulua huolestuneita puheita.  

Liittovaltiokehityksestä on tehty kirosana.  Ne jotka puhuvat näin, eivät halua huomata, että Venäjä on liittovaltio.  Uskon, että Stubb luopuisi ajatuksestaan,  jos Venäjä muuttuisi EU:n kaltaiseksi "talousyhteisöksi" jossa jokaisella osavaltiolla olisi itsenäinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka puhumattakaan, että niin tapahtuisi myös USA:ssa ja Kiinassa.  Tarvitaanko suurvaltoja, kas siinäpä kysymys.

 

PS

Alexander Stubbista tehtiin inhokki enemmän tyylistä kuin asiasta johtuen.  Kansalaisten mielestä oli sopimatonta, että Suomen pääministeri asettuu tikkatauluksi tai tulee haastatteluun polvihousuissa.   Hymyily ei tietenkään ole ministerille sopivaa.   Työministeri Lauri Ihalaisesta olisi pitänyt ottaa oppia.  Kokoomuksessa oppittiin.  Puheenjohtajaksi valittiin oikea poliitikko; mauton, hajuton, väritön ja ehdottoman vakavailmeinen, Orpo, jota oppositiokin kehuu.

Nyt kun pahin pöly on laskeutunut, Stubbin esittämää asiaa voisi vielä tarkastella ilman tunnekuohua, olisiko EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka aivan mahdotonta?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Eu:n yhteinen turvallisuuspolitiikka voisi toteutua niin, että EU liittyisi yhteisöjäsenenä Natoon.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Suomi vaatisi todennäköisesti liittymisasiakirjaan kirjauksen, jonka mukaan EU:n jäsenyys Natossa ei kuitenkaan muuttaisi "tiettyjen maiden erityisasemaa".

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Tarkoitatko, että Suomi kieltäytyisi turvatakuista?

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Nimenomaan. Suomihan vaati EU:n yhteistä puolustusta määrittävään lausekkeeseenkin tällaisen varauman:

"This obligation of mutual defence is binding on all EU countries. However, it does not affect the neutrality of certain EU countries and is consistent with the commitments of EU countries which are NATO members."

Pelko ylittää itsesuojeluvaistonkin.

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Matti Villikari: ” Tarkoitatko, että Suomi kieltäytyisi turvatakuista?

Itse asiassa Suomi kieltäytyy turvatakuista. Surkuhupaisinta asiassa on, että Suomi on itse omalla tunaroinnillaan sulkenut itsensä paitsi Naton, myös EU:n turvatakuiden ulkopuolelle! Mm. Erkki Tuomiojalla on vahva osuus siihen, että Lissabonin sopimuksen turvatakuulausekkeeseen (42.artikla kohta 7) lisättiin ääliömäinen lause ”tiettyjen jäsenvaltioiden” erityisluonteesta.
Kokonaisuudessaan tuo keskinäisen avunannon lauseke kuuluu:

”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen. Tämän alan sitoumusten ja yhteistyön on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin.”

Natoon kuuluvia EU-maita koskeva sopimusteksti on harvinaisen selvää: Niiden puolustus hoidetaan Naton toimesta. Natolla on jo valmiiksi hiottu sotilaallinen komentorakenne ja kaikki muutkin resurssit. EU:lla ei ole eikä tule, sillä valtaosan EU-maista kuuluessa jo Natoon, olisi hullua ruveta rakentamaan EU:lle omaa päällekkäistä järjestelmää. Ongelma on Natoon kuulumattomilla EU-mailla ja erityisesti Venäjän rajamaalla Suomella. Ja mikä älyttömintä, ongelma on itse aiheutettu.

Tohtori Jukka Tarkka on käsitellyt asiaa yksityiskohtaisesti kirjassaan ”Venäjän vieressä”, samoin monissa blogikirjoituksissaan. Lainataanpa Tarkan tekstiä 22.12.2016 julkaistusta blogista:

”Sen lisäksi, että Lissabonin sopimuksen kohtaan 42/7 on kirjoitettu jäsenten oikeus saada apua ja velvoite antaa apua, siinä lukee myös: ”Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuuspolitiikan erityisluonteeseen.”
Se tarkoittaa sitä, että sotilaallisesti liittoutumattomalla unionimaalla, kuten Suomella ei ole velvollisuutta auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Nato-maata, eikä Nato-maalla velvollisuutta auttaa liittoutumatonta, kuten Suomea. Blomberg tietää tämän takuuvarmasti, sillä silloin kun Lissabonin sopimuksen sanamuodosta neuvoteltiin, hän toimi korkeassa virassa Suomen ulkoministeriössä.
Euroopan unionissa ei ole salaovea, josta pääsisi huomaamatta luiskahtamaan Naton suojaan. Unioniin kuuluvat Nato-maat takaavat toisensa. Naton ulkopuoliset ovat ulkona yksin.”

Viimeiset 25 vuotta olisivat olleet kulta-aikaa siirtää maamme myös ulkopoliittiselta linjaltaan läntisten demokratioiden joukkoon, mutta Suomi ei ole jättänyt yhtään tilaisuutta käyttämättä ryssiäkseen omat puolustusasiansa ja hankkiutuakseen turvallisuuspoliittisen kummajaisen maineeseen.

Toimituksen poiminnat